|
Näytöskohtainen
lista >>
Uudehko belgialainen lyhytelokuva esittäytyy Tampereella kahdessa
hulvattomassa näytöksessä. 1980-luvun lopulta aina viime vuoteen
asti ulottuva sarja animaatioita, dokumentteja ja sepitteitä
on kaikkea muuta kuin ryppyotsainen tai tiukkapipoinen, vaikka
sisältää rujouksiakin.
Nuori polvi näyttää kyntensä

Belgialaisten
sairaskertomuksien tekijöinä on nuoren polven ohjaajia, kuten
Olivier Smolders, Benoit Mariage ja Jean-Marc Vervoort. Sarjan
iäkkäin teos Olivier Smoldersin ohjaama ja käsikirjoittama
Adoration (Hurmioitunut ihailu, 1986) on yksi belgialaisen
lyhytelokuvan rajuimpia teoksia kautta aikojen. Elokuva herättää
voimakkaita tunteita kaikkialla, missä sitä ikinä esitetäänkin.
Vaisu ei ole myöskään Vervoortin dokumentti Pingviinimiehestä:
³Ennen olin kuin kuka tahansa ihminen... Nyt tunnen itseni
enemmän pingviiniksi kuin ihmiseksi.² Belgialainen maailma
on mieletön niin kaupunkien sykkeessä kuin syrjäkylien takapihoilla.
Elokuvissa on nähtävissä Belgian kahden, lähes samansuuruisen
kieliryhmän flaamien ja vallonien kireät välit ja Suomen kanssa
samaa luokkaa ollut työttömyys.
Tasokasta animaatiota, fiktiota ja dokumenttia

Belgian
kuuluisin animaatioelokuvan tekijä on Raoul Servais, lukuisien
festivaalien palkintolistoilta tuttu omintakeinen taiteilija.
Pitkien animaatioiden tuottajana Belgia on todella suuri maa.
Belgialaisen dokumentti- ja lyhytelokuvan Grand Old Man oli
puolestaan Henri Storck, jonka ura elokuvantekijänä kesti
yli 50 vuotta. Belgialaisia lyhytelokuvia on Tampereen elokuvajuhlilla
esitetty aiempina vuosina vajaa sata. Näistä kaksikolmasosaa
on ollut kansainvälisessä kilpailussa. Elokuvien taso on ollut
tunnetusti korkea. Belgialainen elokuva ei ole toistaiseksi
voittanut Tampereen Grand Prix-palkintoja, mutta läheltä piti
kolme vuotta sitten: Benoit Mariagen Mies tienviittana voitti
tuomariston erikoispalkinnon.
|