Tampereen kansainväliset lyhytelokuvajuhlat

"Onko elokuva taidetta? Mitä väliä sillä on? Tehkää elokuvia tai viljelkää puutarhaanne, molemmat ovat taidetta. Taide ei ole ammatti, se on tapa millä ammattia harjoitetaan."

Minkä tahansa taideteoksen kilpailuttaminen se vasta kornia puuhaa onkin, mutta kun se kerran on maailman tapa, niin jatkukoon se myös Tampereen elokuvajuhlilla 30 vuoden menestyksen jälkeenkin.

Kansainvälisen lyhytelokuvan kilpailu


Korkeatasoisesta, monipuolisesta ja runsaasta erikoisohjelmistosta huolimatta kilpailusarjat ovat Tampereen kansainvälisten lyhytelokuvajuhlien päätapahtuma. Tampereen kansainvälinen lyhytelokuvakilpailu on tätä nykyä yksi maailman arvostetuimmista ranskalaisen Clermont-Ferrandin ja saksalaisen Oberhausenin rinnalla. Viime vuosina Tampereen kilpailuun on tarjottu vuosittain noin 2500 lyhytelokuvaa, joista noin 70-85 valitaan kilpailemaan Grand Prix'stä ja muista palkinnoista. Kansainvälisessä kilpailussa on maita vuosittain mukana noin 25-35.

Kansainvälisen kilpailun elokuvien kesto voi olla korkeintaan 30 minuuttia ja kilpailuun voivat osallistua vain filmille (35 mm ja 16 mm) tehdyt lyhytelokuvat. Kilpailusarjat ovat perinteiset animaatiot, dokumentit ja sepitteet. Sarjoina on ollut 1970-luvulla myös lastenelokuvat, kokeelliset elokuvat, luontoa käsittelevät elokuvat ja urheiluelokuvat. Viimeisenä näistä poistui lastenelokuvien sarja vuonna 1985.

Kansainvälisen kilpailun pääpalkintona on ollut alusta vuodesta 1970 lähtien kuvanveistäjä Tapio Junnon pronssinen pienoisveistos "Suudelma" eli ns. "Iso Suudelma". Sarjavoittajat ovat saaneet "Pienen Suudelman". Junnon pronssiveistos Tampereen voittajapalkinnoksi on upea työ, jossa korostuu sileän ja murretun pinnan vastakkaisuudet. "Isoa Suudelmaa" on toistaiseksi jaettu 30 eli jokaisena kansainvälisen kilpailun vuonna. Yhtään kertaa Grand Prix -palkinto ei ole jäänyt jakamatta, voittajaelokuva on joka vuosi löytynyt, joskus kiperänkin tuomaristoäänestyksen jälkeen. "Suudelma"-veistosten ja kunniakirjojen lisäksi rahapalkinnot tulivat kansainväliseen kilpailuun vuonna 1983, jolloin pääpalkinto oli 5000 markkaa. Vuodesta 1989 se on ollut 25 000 markkaa.

Tampereen kansainvälisen kilpailun pääpalkinnon voittajalistalta löytyy tuttuja lyhytelokuvan huipputekijöitä Santiago Alvarezista Priit Pärniin ja Nick Parkiin. Kilpailuun ovat vuosien kuluessa osallistuneet sellaiset maineikkaat ohjaajat kuten Ingmar Bergman, Chuck Jones, Norman McLaren, Jan Švankmajer, Juri Norštein, Jim Jarmusch ja John Lasseter.

Kansainvälisessä kilpailussa on esitetty vuosina 1970-2000 kaikkiaan 2138 lyhytelokuvaa 80 itsenäisestä valtiosta sekä ASIFA:sta ja YK:sta. Kolme maata on ollut elokuvillaan mukana joka ikinen vuosi kansainvälisessä kilpailussa: Iso-Britannia, Kanada ja Suomi, neljäskin jos lasketaan mukaan Neuvostoliitto/Venäjä. Kilpailuelokuvien lukumäärän kolmen kärki on: Iso-Britannia 207, Yhdysvallat 166 ja Suomi 141.

Kansainvälisen kilpailun pääpalkinnon Grand Prix'n on voittanut yksi maa neljä kertaa: Iso-Britannia, kolme kertaa ovat voittaneet Neuvostoliitto ja Ranska. Festivaalihistorian toistaiseksi ainoat kaksoisvoittajat ovat kolumbialaiset Marta Rodriquez ja Jorge Silva elokuvillaan Chirkales (Tiilentekijät) vuonna 1973 ja Campesinos (Talonpojat) vuonna 1976. Kaikkiaan 21 maata on voittanut Grand Prix'n: Alankomaat, Bulgaria, Intia, Iran, Iso-Britannia, Kanada, Kolumbia, Kuuba, Neuvostoliitto, Norja, Pakistan, Puola, Ranska, Romania, Ruotsi, Suomi, Tanska, Tšekkoslovakia, Unkari, Uusi Seelanti ja Yhdysvallat.

Suomalainen lyhytelokuva on kerran voittanut kansainvälisen kilpailun Grand Prix'n: vuonna 1971 Hannu Peltomaan Rantojen miehet. Lisäksi suomalainen elokuvantekijä on voittanut Grand Prix'n kolme kertaa: Johan Donner edustaen Ruotsia elokuvallaan En stad under huden (Kaupunki ihon alla) vuonna 1982, Sirkka-Liisa Konttinen edustaen Iso-Britanniaa elokuvallaan Byker vuonna 1985 ja Marjut Rimminen edustaen Iso-Britanniaa elokuvallaan Many Happy Returns (Onnea merkkipäivän johdosta) vuonna 1997. Dokumenttielokuva on voittanut Tampereen Grand Prix'n 17 kertaa, animaatioelokuva 8 kertaa ja sepitteellinen elokuva 5 kertaa.

Kotimaisen lyhytelokuvan kilpailu

Vuosi 1978 jää merkkipaaluksi Tampereen elokuvajuhlien historiaan. Tuona vuonna Tampere siirtyi samaan käytäntöön kuin muutamat muut merkittävät ulkomaiset lyhytelokuvajuhlat. Kansainvälisen kilpailun lisäksi yleisölle tarjoutui mahdollisuus tutustua entistä laajemmin myös suomalaiseen lyhytelokuvaan. Kansainvälisen kilpailun rinnalla elokuvajuhlilla esitettiin vuonna 1978 ensimmäistä kertaa erityinen kotimaisen lyhytelokuvan katselmus. Sen tarkoituksena oli korostaa suomalaisen lyhytelokuvan asemaa ja esittää samalla eräänlainen kokonaiskuva edellisen vuoden aikana valmistuneista kotimaisista lyhytelokuvista. Sarjoina tuolloin olivat kotimaiset lyhytelokuvat ja lyhyet televisioelokuvat.

Kotimaisen katselmuksen nimi muutettiin vuonna 1983 kotimaiseksi kilpailuksi. Vuodesta 1994 kilpailun osallistumismahdollisuus on ollut filmille tehdyille elokuville tai videolle tehdyille elokuville. Kotimainen kilpailu uudistui vuonna 1996. Sarjoja on kaksi: toinen on tarkoitettu korkeintaan 30 minuuttisille lyhytelokuville ja toinen yli 30 minuuttisille elokuville. Sepitteelliset elokuvat eivät kuitenkaan saa olla kestoltaan yli tunnin. Kumpaankin sarjaan voi osallistua filmille tai videolle tehdyt elokuvat.

Viime vuosina Tampereen kotimaiseen kilpailuun on tarjottu vuosittain noin 300 elokuvaa, joista noin 25-45 valitaan kilpailemaan palkinnoista. Kotimaisessa kilpailussa on esitetty vuosina 1978-2000 kaikkiaan 696 lyhytelokuvaa. Vuosina 1978-1981 kotimaisessa katselmuksessa jaettiin erikois- ja tunnustuspalkintoja sekä kunniakirjoja. Pääpalkinto on jaettu vuodesta 1982 lähtien, jolloin sen voitti Janne Kuusen elokuva Läpimurto. Pääpalkinto oli silloin Tapio Junnon "Pieni Suudelma"-veistos ja 3000 markkaa. Vuodesta 1988 "Pienen Suudelman" lisäksi rahapalkinto on ollut 30 000 markkaa.

Kotimaisen kilpailun pääpalkinnon ovat voittaneet kaksi kertaa seuraavat elokuvaohjaajat: Heikki Prepula elokuvillaan Ukko ja akka vuonna 1986 ja Pullapoika vuonna 1990, Kanerva Cederström elokuvillaan Lenin-setä asuu Venäjällä vuonna 1988 ja Kaksi enoa vuonna 1991, Anu Kuivalainen elokuvillaan Orpojen joulu vuonna 1994 ja Musta kissa lumihangella vuonna 1999, Katariina Lillqvist elokuvillaan Tyttö ja sotamies eli kuinka keisari menetti jalkansa ja Ksenia Pietarilainen vuonna 1999 sekä Eija-Liisa Ahtila elokuvillaan Tänään vuonna 1997 ja Lohdutusseremonia vuonna 2000. Kahtena vuonna, vuosina 1985 ja 1987, kotimaisen kilpailun pääpalkintoa ei jaettu lainkaan.