|
Näytöskohtainen
lista >>
Paul
Verhoeven (1938-) ei ole tyytynyt tekemään tavanomaisia elokuvia.
Hän on tehnyt elokuvia, jotka lyövät kasvoille. Hän on paljastanut
itsestään - ja monista näyttelijöistään - enemmän kuin muut.
Verhoeven
nauttii yleisön provosoimisesta. Hänen äärimmäisyyksiin menevät
elokuvansa ovat nostattaneet närkästystä jopa vapaamielisessä
Hollannissa. Spettersin (1980) synnystä nykypäivään asti Verhoevenia
on parjattu väkivaltaisuudesta, löyhästä moraalista, seksismistä
ja synkkyydestä. Ohjaaja on saanut niskoilleen milloin fasistin
ja irstailijan, milloin naistenvihaajan maineen.
Kyseenalaisesta
maineesta huolimatta palkintoja on siunaantunut. Verhoevenilla
on hallussaan "huonointa mahdollista makua" edustavien elokuvien
Raspberry-palkintojen ennätys. Tanssityttöjä kuvaava Showgirls
(1995) sai kaikkiaan seitsemän pystiä. Ja Verhoeven meni pää
pystyssä noutamaan palkinnot. Verhoevenin maailman valloitus
alkoi Turks fruitista (Turkkilainen namu, 1973), joka saavutti
runsaiden seksikohtauksien ansiosta kulttimaineen. Elokuva
on kaikkien aikojen menestynein hollantilaiselokuva. Paljastavasti
kuvattu, traaginen rakkaustarina muutti 1970-luvulla koko
maailman käsityksen hollantilaiselokuvasta.
Monia kulttielokuvia

DMainetta
ja kunniaa tuli myös Soldaat van Oranjesta (Gestapon vihollinen
No 1, 1977), joka käsitteli Alankomaita toisen maailmansodan
aikaan. Elokuva sai Yhdysvalloissa vuoden parhaalle vieraskieliselle
elokuvalle jaettavan kultaisen maapallon. Huomiota herätti
myös kulttielokuvaksi noussut De vierde man (Neljäs mies,
1983).
Verhoevenillä
on elokuvantekijänä tarkka näkemys siitä, mitä hän haluaa.
Vuodesta 1970 hän on yhtä poikkeusta lukuun ottamatta käyttänyt
kuvaajana hollantilaistuttujaan Jan de Bontia ja Jost Vacanoa.
Viitisentoista vuotta sitten Yhdysvaltoihin parempien elokuvantekomahdollisuuksien
perään muuttanut Verhoeven on päätynyt mainstream-ohjaajaksi,
mutta ei ole antanut yhteiskuntakritiikin unohtua.
Verhoeven
on Hollannin menestynein ohjaaja kautta aikojen. Kaikki ohjaajan
Suomessa teattereihin tulleet elokuvat ovat menestyneet, joskin
nähdyistä elokuvista lähes kaikki ovat olleet Hollywood-tuotantoa.
Hollannin-kaudelta vain Turkkilainen namu ja Gestapon vihollinen
No 1 on esitetty Suomessa. Verhoevenin lyhytelokuvia ei ole
nähty täkäläisillä valkokankailla.
|