Traudl Junge toimi Adolf Hitlerin henkilökohtaisena sihteerinä vuodesta 1942 Toisen Maailmansodan loppuun asti. Hänen tuntemansa Hitler oli ystävällinen sekä isällinen ja rakasti perunamuusia. "Nyt tiedän, että hänessä oli myös toinen puoli, mutta se ei ollut minun tuntemani Hitler" Junge kertoo ainutlaatuisesa dokumentissa "Hitlerin Sihteeri" (ohj. Andre Heller, Itävalta, 2002). "Luulin olleeni tiedon alkulähteillä, mutta todellisuudessa olinkin täydellisessä pimennossa". Dokumentin tuottaja, Othmar Schmiderer, oli yksi Jungin kanssa viimeisinä puhuneista henkilöistä "Nyt kun olen kertonut tarinani, voin kuolla rauhassa", hän sanoi maatessaan Muncheniläisessä sairaalassa. Vuonna 1920 syntynyt Traudl Junge kuoli syöpään helmikuun 11.päivä vuonna 2002. Dokumentti "Hitlerin sihteeri" sai maailman ensi-iltansa päivää aikaisemmin.

Hitlerin sihteerissä ei nähdä ollenkaan Natsi-Saksan aikaista materiaalia, mikä on erittäin poikkeavaa tuota aikaa kuvaavalle elokuvalle. Intensiivinen dokumentti on rakennettu kymmenen tunnin raakamateriaalista, jossa haastatellaan ainoastaan yhtä henkilöä, Hitlerin sihteerinä toiminutta Traudl Jungea. Ainoa seikka joka muuttuu tämän hypnoottisen dokumentin aikana on haastateltavan paidan väri, ensin oranssista valkoiseen ja sitten mustaan. Hitler valitsi 22-vuotiaan Traudl Jungen (silloinen Gertraud Humps) henkilökohtaiseksi sihteerikseen satojen hakijoiden joukosta. Hänestä tuli Hitlerin neljäs, ja samalla kaikkein nuorin sihteeri. Munchenistä kotoisin oleva Junge halusi balettitanssijaksi, mutta reputettuaan tanssikoulun pääsykokeissa, hän päätyi lopulta sihteeriksi ja valmistui luokkansa parhaana konekirjoittajana. "Hitler oli erittäin miellyttävä herrasmies, joka toivotti minut lämpimästi tervetulleeksi uuteen työhöni", Junge kertoo. Myöhemmin hän oppi työnantajastaan paljon kummallisia asioita kuten, että Hitler ei pitänyt leikkokukista, koska ei halunnut olla "ruumiiden ympäröimänä" tai että tämä rakasti perunamuusia, jolla hän käytännössä eli viimeiset vuotensa. Vuonna 1943 Traudl nai Hitlerin avustajan, Hans Jungen, joka kuoli vuotta myöhemmin Normandian taisteluissa.

"Hän teki päätöksensä tunteiden viemänä"

Junge vietti Hitlerin seurassa enemmän aikaa kuin ehkä kukaan muu, yleensä vuorokaudet ympäri. Hän on varma, että Hitlerillä oli kaksi eri persoonallisuutta. Toisesta, sympaattisemmasta puolesta, olivat tietoisia vain Hitlerin sisäpiirissä olevat naiset kuten rakastajatar Eva Braun (vain 24 viimeistä elintuntiaan hänen vaimonsa), neljä sihteeriä, sekä hänen läheisen työtoverinsa vaimo. "Emme koskaan nähneet Hitlerin sotilaallista puolta, koska emme osallistuneet konferensseihin tai muihin sotilaallisiin tapahtumiin. Olimme ainoastaan läsnä, kun hän halusi saneluttaa puheitaan tai hänen viettäessään vapaa-aikaa. Hän oli aina silloin erittäin kohtelias", Jung kertoo dokumentissa ja jatkaa "Meidän työhuoneemme Rechschancelleryssä sekä myöhemmin bunkkerissa olivat niin kaukana komentokeskuksesta, ettemme koskaan olleet todistamassa hänen raivokohtauksiaan, joista kyllä kuulimme huhuja". Hitlerin työhuone pidettiin hänen pyynnöstään aina 11 asteisena. Kun Junge työskenteli hänen kanssaan samassa huoneessa, oli hänelle aina varattuna lämmitin.

Kershawin kirjoittama elämänkerta muistutti Jungea siitä, miten epäsystemaattista kaikki lopulta oli tuona aikana ollut: Hitlerin poliittiset ja sotilaalliset päätökset, hänen yksityiselämänsä - kaikki. "Vasta nyt ollaan laajemmin sitä mieltä, mitä minä ajattelin sydämessäni jo tuolloin, mutta ymmärrän itsekin tietoisesti vasta nyt, että yksi Hitlerin keskeisimmistä piirteistä oli hänen tunnekeskeisyytensä. Hän ei tehnyt päätöksiään järkipohjalta vaan tunteiden viemänä" . Junge yrittää analysoida myös Hitlerin voimakasta karismaa: "En ole ikinä ymmärtänyt sitä vaikutusta, joka hänellä oli meihin jokaiseen, tavallinen kansa mukaan luettuna. Se oli enemmän kuin pelkkää karismaa. Joskus, kun hän poistui huoneesta, samalla hetkellä kun hän oli poissa, oli kuin ilma ympärillämme olisi muuttunut elinkelvottomaksi. Jokin tärkeä elementti oli kateissa, happi, sähköisyys,- jokin elämisen peruselementeistä".

Viimeiset tunnit Hitlerin seurassa

Nuori leski liittyi Hitlerin seurueeseen myös sen muuttaessa Berliiniin bunkkeriin tammikuussa 1945. Junge muistaa Hitlerin istuneen siellä pitkiä aikoja vain tuijottaen tyhjyyteen. "En muista tarkalleen, mitä kaikkea mielessäni liikkui. Se oli hirveää aikaa. Toimimme kaikki kuin jonkinlaiset koneet. Viimeisinä yhteisinä tunteinamme bunkkerissa ajattelin, että olen varmaan yksi mailman ensimmäisiä ihmisiä, joka kuulee Hitlerin suusta, mikä oli kaiken tämän takana. Toivoin, että hän sanoisi jotain, joka selittäisi kaiken …mutta sen sijaan hän saneli minulle sen pitkän listan nimiä, ministereitä ym. joita hän halusi kiittää hyvästä työstä ja menestyksestä. Ajattelin, todellakin ajattelin silloin, miten häpeällistä se oli. Kaiken päälle vielä ne kauheat sanat juutalaisista. Kaiken sen toivottomuuden ja kärsimyksen jälkeen ei yhtään surun tai myötätunnon sanaa. Hän ei jättänyt meille mitään, ei yhtään mitään". Hitler oli nauttinut aiemmin kovasti "Blondi" koiransa seurasta ja oli hyvin ylpeä hänen oppiessa hyppäämään esteiden yli. Myöhemmin bunkkerissa Junge todisti kuinka Hitler myrkytti rakkaan koiransa kokeillaakseen tilaamiensa potassium cyanide -myrkkytablettien tehoa. Hitler tarjosi tabletteja myös Jungelle. "Mitä vanhemmaksi olen tullut, sen vaikeampi minun on antaa itselleni anteeksi nuoruuden naiiviuttani ja epäkyvyk-kyyttäni nähdä kaikkea sitä kauhua jolle työskentelin". Hän kertoo menneensä alunperin Hitlerin palvelukseen, koska uteliasuus voitti ja tarjottu tilaisuus houkutteli. Sodan päätyttyä Junge otettiin huostaan ensi puna-armeijan ja myöhemmin amerikkalaisten taholta. Häntä kuulusteltiin ja pidettiin vankina kuusi kuukautta, jonka jälkeen seurasi vapaus. Junge jatkoi sihteerin, ja myöhemmin tiedelehden toimittajan uraa Saksassa. Hän kärsi koko aikuisikänsä vakavia masennuksia ja pelkäsi myös joutuvansa voimakkaan aggression kohteeksi dokumentin julkaisun jälkeen. Toisin kävi, sillä Junge ei enää elänyt todistaakseen Hitlerin Sihteerin saamia reaktioita.

Pirjo Savilahti

Takaisin artikkeleihin