|
|
Arkiston aarteet
Documentary // 3 min // BETA // b&w A fantastic gem from the collection of Matti Piuhola, this clip is a part of Äänifilmi (Sound Film), an 11-minute Lahyn- Filmi Company production which was passed by the board of censors on October 31, 1929. This sensational clip portrays the legendary Rafael Ramstedt (1888-1933) singing a sailor song written and composed by himself. The playback film sound makes for a 100 per cent sound and image recording. Ramstedt´s performance is brilliant, his mimicry is magnificent. The film copy was restored with the help of Åke Andersso an Antero Honkanen from Yle Special Productions. Turkulaisen Lahyn-Filmin elokuva on Matti Piuholan
kokoelmien fantastinen löytö. Pätkä on Lahyn-Filmin
1-minuuttisesta Äänifilmistä, joka tarkastettiin 31.10.1929.
Elokuvahistoriallisessa pikku sensaatiossa legendaarinen Rafael “Rafu”
Ramstedt (1888–1933) laulaa säveltämänsä ja
sanoittamansa merimieslaulun Mun kehtoni on keinuellut. Elokuvan ääni
on playback-tekniikalla toteutettu, lopputuloksena sataprosenttinen kuva-
ja äänitaltiointi. Kopion esityskuntoon saattamisessa auttoivat
Åke Andersson ja Antero Honkanen Yleisradion Erikoistuotannoista.
RYTMIÄ JA ISKELMIÄ Finland / Suomi Documentary // 8 min // BETA // b&w Jazz, jazz! Rytmi-Pojat, the band led by Eugen Malmstén (1907-1993), perform a number of hit songs from the 1930s in his delightful music film, produced by Suomi-Filmi. The songs performed include the tango “Vain tämä yö on meidän” (“Tonight Is All We Have”) which, at the time, was banned by the national roadcasting company Yleisradio. The band´s repertoire was very popular among the urban youth in the 1930s. The film is spiced up by a little subliminal advertising of sheet music and records, an early example of this phenomenon that finally, in the mid-1960s, led to the abolotion of the tax relief system from which Finnish short film production used to benefit. Jatsia, jatsia! Eugen Malmsténin (1907–1993)
johtama Rytmi-Pojat esittää Suomi-Filmin mainiossa musiikkielokuvassa
1930-luvun iskelmiä, joukossa muun muassa Veikko Virmajoen sanoittama
tango Vain tämä yö on meidän, jonka esittäminen
Yleisradiossa aikoinaan kiellettiin. Rytmi-Poikien ohjelmisto oli 1930-luvulla
eritoten kaupunkinuorison suosimaa. Elokuvan lisukkeena on nuottien ja
äänilevyjen piilomainontaa. Suomalaisten lyhytelokuvien veronalennusjärjestelmän
lopettamiseen 1960-luvun puolivälissä johtanut ilmiö oli
siis jo varhain esillä. POLIISI ARKENA JA KEKRINÄ Finland / Suomi Documentary // 8 min // 35 mm // b&w Tampereen oman miehen, Uno Pihlströmin (
1903-1965) kuvaama ja Topo Leistelän (1893-1955) vauhdikkaasti selostama
maukas lyhytelokuva suomalaisen poliisikunnan työstä ja tekemisistä
vuonna 1937 ,ja takuulla sisäasiainministeriön hyväksymä.
Tämä pätkä on Suomen elokuva-arkiston aarteiden Tampereen
elokuvajuhlien 20-vuotisten esitysten toistaiseksi nauretuin elokuva. TORIELÄMÄÄ HELSINGISSÄ Finland / Suomi Documentary // 8 min // 35 mm // col. A charming short documentary on market life in Helsinki. Marketsquare in the summer of 1938 made by an unknown cinematographer. Apparently it is the oldest preserved Finnish colour film that has also been publicly screened. The film colours have been reasonably well preserved. Only minor restoration was necessary when the original 16mm film was copied on 35 mm film. The music for the film was added in the Finnish Film Archive in 1982. The piano is played by Asser Fagerström, violin by Jouni Heinonen and clarinet by Risto Pensola. Tuntemattoman elokuvaajan viehättävä lyhytdokumentti torielämästä Helsingin Kauppatorilla kesällä 1938. Tämä on tiettävästi vanhin säilynyt suomalainen värielokuva, joka on myös julkisesti esitetty. Elokuvan värit ovat suhteellisen hyvin säilyneet. Vain vähäiset korjaukset olivat tarpeen kopioitaessa tämä alun perin 16-millinen filmi 35 millin levyiseksi. Elokuvan jälkimusiikki on tehty Suomen elokuva-arkistossa 1982. Pianoa soittaa Asser Fagerström, viulua Jouni Heinonen ja klarinettia Risto Pensola. SUOMI-FILMIN SOTAPILA N:O 1 Finland / Suomi Fiction // 5 min // BETA // b&w In February-March 1940, Tatu Pekkarinen (1892-1951) and Matti Jurva (1898-1943) made four War Jokes for Suomi-Filmi. These films were heavy-handed propaganda entertainment. The first War Joke was shot in early February. In the beginning, Jurva is singing about the nasty Ivans who are digging dugouts in Karelia. Then he performs in a Russian Army cap, playing a balalaika: “Nyet Molotov, nyet Molotov, you lied more than even Bobrikov…” Suomi-Filmi valmisti talvisodan ratkaisuviikkoina helmi-maaliskuussa 1940 neljä Sotapilaa, ronskia propagandaviihdettä, tekijöinä “nuo mainiot irvileuat” Tatu Pekkarinen (1892–1951) ja Matti Jurva (1898–1943). Ensimmäinen Sotapila on helmikuun alusta. Aluksi Jurva laulaa ilkeästä itäisestä suunnasta. “Iivanat kaivaa Kannaksella korsunkuoppia… Joka kauhalla aloittaa, se lusikalla lopettaa…” Toinen osa on Jurvan bravuuri. Hän esittää korsun edessä punatähtilakissa balalaikan kanssa foxtrotin: “Njet Molotov, njet Molotov, valehtelit enempi kuin itsse Bobrikov…” RYSSÄT MOTISSA MESSUHALLISSA Finland / Suomi Documentary // 10 min // BETA // b&w The film begins with lots of intensity: “Russians are always Russians, no matter what you do to them. There is only 17 left of the 104 Bolshevik leader figures, and only ten of the 104 Bolshevik leader figures, and only ten of the deceased have experienced a natural death. Bolsheviks are monsters which eat their own sons.”An interesting document on the enormous prize of war exhibition in Messuhalli in the autumn 1941. This film about “the bill drawn by Molotov in Mainila, the bill that we took up” is seasoned with the racy narration by captain Reino Hirviseppä. Elokuva alkaa ladatusti: “Ryssä on ryssä, vaikka sen voissa paistaisi. Bolsevikien 104 johtohahmosta on jäljellä 17, kuolleista ainoastaan 10 on kokenut luonnollisen kuoleman. Bolsevikki on peto, joka syö omat poikasensa.” Kiintoisa dokumentti Messuhallin valtavasta sotasaalisnäyttelystä syksyllä 1941. Näyttelyn vetonauloja ovat “pienoismotti Ruki vjehr ja politrukin boksi”. Näyttelyn päällikön kapteeni R.W. Palmrothin eli Reino Hirvisepän (1906–1992) ronskin selostustekstin ryydittämä propagandaelokuva “Molotovin asettamasta Mainilan vekselistä, jonka lunastimme”. KAIKKIEN AIKOJEN VAPPU Finland / Suomi Documentary 8 min // 35 mm // b&w Aho & Soldan’s merry documentary of the 1946 May Day in Helsinki. Young people and university students enjoy the carnival atmosphere, workers line up in parades, people go for a joyride in convertibles and horse cabs, and crowd the amusement park attractions. Hertta Kuusinen, a radical left-wing politician, delivers a speech, and one of the parade banderoles makes the still current demand for “more day-care centres for children”. The script has been written by Heikki Marttila, who under pseudonym “ Arijoutsi” was one of the leading Finnish humoristic writers of time. Aho & Soldanin iloinen dokumentti vuoden 1946 vapun vietosta Helsingissä. Nuorison karkelointia, työväenkulkueita, ylioppilaskunta- ja osakuntariehaa, juhlahumua avoautossa, vossikassa ja huvipuistossakin. Hertta Kuusinen puhuu SKDL:n vappujuhlassa, ja kulkueessa on ajankohtainen vaatimus esillä: “Enemmän lasten päiväkoteja!” Elokuvan mainio teksti on Heikki Marttilan eli Arijoutsin (1915-1993) sanakieppejä tyyliin “pullojen kolinaa, kollojen pulinaa” ja “kyllä maailmaan ääntä mahtuu ilman huoneenvuokralautakuntaakin…” SUOMEN VIINAPULMA GALLUP-TUTKIMUKSIEN
VALOSSA Finland / Suomi Documentary // 8 min // 35 mm // b&w The film is based on Pekka Kuusi´s study on the Finnish alcohol problem in 1946: Why were there twelve times more arrests of drunken people in Finland than in other Scandinavian countries? Alcohol is not consumed often, but in large quantities. Where does all the alcohol sold by Alko disappear? If all the bottles sold in Alko in 30 days would be lined up, they would make quite an impressive bottle parade. The Finnish Board of Film Classification censored a knifing scene from the film. Kerrassaan oivallinen valistuselokuva, joka perustuu maisteri Pekka Kuusen tutkimukseen Suomen viinapulmasta vuonna 1946. Tutkimuksella haluttiin selvittää, miksi muiden Skandinavian maiden yhtä juoppouspidätystä vastaa Suomessa 12 pidätystä. Viinaa juodaan harvoin, mutta silloin pitää viinan valuman. Mihin katoaa se viinamäärä, jonka Alko myy? Jos 30 päivän myydyt “kippurahännät” pantaisiin jonoon, saataisiin Helsingistä Luumäelle ulottuva pulloparaati. Kopiosta on jäänyt Valtion elokuvatarkastamon pöydälle puukotuskohtaus. LAULU TUNTURILLE Finland / Suomi Documentary // 10 min // 35 mm // b&w This is one of the most delightful short films dealing with Lapland. The musical smash hit was made by Aimo Jäderholm (b.1916), who himself often visited the area. The film is an excellent lyrical description, Jäderholm´s personal eulogy for Lapland. “ Go, go to the northern mountains, go to Ylläs”, sing Reino Helismaa (1913-1965) and Tapio Rautavaara ( 1915-1979), both of whom let Jäerholm to stay whit his camera with them on their pprivate trip to Lapland in the middle of March, 1949. Lapin-kävijä Aimo Jäderholmin (s.1916) musiikillinen täysosuma, yksi riemastuttavimpia Lapin-aiheisia lyhytelokuvia. Se on mainio tunnelmapalanen, Jäderholmin henkilökohtainen Lapin laulu. “ Lähde, lähde tunturille, lähde Ylläkselle”, laulavat Reino Helismaa (1913–1965) ja Tapio Rautavaara (1915–1979), jotka ovat sallineet Jäderholmin kameran olla läsnä yksityisellä Lapin-retkellään maaliskuun puolivälissä 1949. Hiihtoretkistä ja tunturimaisemista koostuvan elokuvan loppuosassa Tapsa esittää bravuurinsa, Repen yöllä tulilla kirjoittaman Rakovalkealla: “ Tää jään ja lumen maa, se kiehtoo, lumoaa, ja mieli tänne lakkaamatta palaa.” KOTITALOUSFILMI -55 Finland / Suomi Fiction // 5 min // 35 mm // col. Between 1954-1955 Felix Forsman´s (b.1917) Felix-Filmi produced three Housekeeping films. The series was comissioned by Suomen Trikoo, Paulig and Turun Saippua, and it was meant for instructing the homemakers. In Housekeeping Film ´55 Tapio Rautavaara ( 1915-1979) performs with his guitar a song called “Sokeripala”, his own composition “ Sininen uni” and also sings of spices, the toils of hand wash as well as of cuirtains and women´s socks. Felix Forsmanin (s.1917) elokuvayhtiö Felix-Film valmisti vuosina 1954–1955 kolme Kotitalousfilmiä, jotka informoivat messuesittelyjen tapaan perheenemäntiä. Sarjan tilaajina olivat Suomen Trikoo, Paulig ja Turun Saippua. Kotitalousfilmi -55:n katkelmassa Tapio Rautavaara esittää kitaransa kanssa laulun Sokeripala, oman sävellyksensä Sininen uni sekä laulaa sitten mausteista, nyrkkipyykin hankaluudesta – “vain emäntä voi tietää kuinka kaikki likaantuu” – sekä lopuksi verhokankaista ja naisten sukista. Finland / Suomi Documentary // 8 min // 35 mm // b&w Erkko Kivikosken (s. 1936) esikoisohjaus, lyhytelokuva suomalaisen jazz-äänilevyn tekemisestä vuonna 1962. Pentti Lasanen, Erkki Valaste, Nakke Johansson, Heikki Laurila ja Erkki Seppä äänistudiossa työn touhussa ja “vähitellen rytmi alkaa elää”. Ilmavaa irroittelua ja tekemisen iloa, Erkko kivikosken elokuvanuran mainio alku. Finland / Suomi Fiction // 12 min // 35 mm // b&w Seitsemän miestä marssii halki Helsingin keskustan harjoituksiin jazz-luolaan ja kiviporan meteli säestää heidän menoaan… Sauli Rantamäen (s.1936) ja Martti Utriaisen (s.1939) vapaamuotoinen, kuvan ja äänen taitavasti yhdistävä lyhytelokuva, “taiteellinen sormiharjoitelma”, joka vääjäämättömästi etenee kohti loppuakordia. Elokuvan tyylikeinot ovat kosolti animaatiomaisia. Valtion elokuvapalkinto 1965 ja lyhytelokuvien Jussi-patsas 1966. Finland / Suomi Documentary // 10 min // 35 mm // b&w “Nitraatti palaa räjähdysmäisesti, asetaatti palaa huonommin kuin paperi.” Suomen elokuva-arkiston perustajajäsenen, Aito Mäkisen ( s.1927) ohjaama dokumentti elokuva-arkistotoiminnasta sekä elokuvakopioiden suomalaisesta romuttamiskäytännöstä alkaa rajulla kirvesjaksolla. Sitten seuraa pari harvinaista pätkää: Lumièren ajan jalkapalloilua sekä ruotsalaiset vapaaehtoiset Suomen sisällissodassa vuonna 1918. Suomen elokuva-arkisto siirtyi valtion laitokseksi vuonna 1979 viimeisenä Euroopassa. Eläviä kuvia on Suomen elokuva-arkiston alkuvuosien työtä oivallisesti valaiseva lyhytdokumentti 40 vuoden takaa. |
. |
|