|
Mika Taanila 1
The Birdman is in a delirious mood at his home. Dreams about flying and fear of mad violence... ”I know it don’t really matter, does it really matter, if we go insane, my darling?” Lintumies hourailee asunnossaan. Unelmia lentämisestä ja kauhua
silmittömän väkivallan edessä. ”I know it don’t
really matter, does it really matter, if we go insane, my darling?”
Finland / Suomi Kauko Röyhkä is found singing in a XXXXXXXXXX. An homage to Kenneth Anger, especially to his film “Inauguration of A Pleasure Dome”. Laulaja Kauko Röyhkä, ”tyttöjen ystävä”,
mielipuuhissaan Vapaamuurareiden loosissa. Kunnianosoitus Kenneth Angerille,
erityisesti hänen elokuvalleen ”Inauguration of A Pleasure
Dome”.
A fantasy about a life in a polluted city of the future. Kuvitelma elämästä tulevaisuuden saastuneessa kaupungissa.
22-PISTEPIRKKO: (JUST A) LITTLE BIT MORE
”You must play just a little bit better,” as Curt Lindström, the former (Swedish) couch of Finnish national ice hockey team, put it. A music video featuring enthusiasts of various kinds; members of The British Ford Owners’ Club of Finland and the group Tai Chi Chuan. Jääkiekkovalmentaja Curt Lindströmin sanoin: ”lite
bättre”, ja tuloksia syntyy! Kuvaus innostuneista harrastelijoista
toteuttamassa itseään. Pääosissa muiden muassa Suomen
Britti Ford -kerhon ja Tai Chi Chuan -ryhmän jäseniä.
LARRY & THE LEFTHANDED: NO MAN’S LAND Finland / Suomi A research expedition in asbestos outfits among bursting Icelanding vulcanoes. Scientific music clip is based on a found footage film about lava flows. Asbestipukuihin sonnustautunut tutkimusryhmä Islannissa. Luonnontieteellinen
video perustuu tulivuorenpurkauksia ja laavavirtoja käsittelevään
löydettyyn filmimateriaaliin.
Finland / Suomi A time trip to the late 1980s. VHS tapes have problems with the signal to noise ratio and VCRs do have quite complicated interfaces. Aikamatka 1980-luvun lopulle ja VHS-nauhureiden monimutkaiseen käyttöliittymään.
THANK
YOU FOR THE MUSIC – ELOKUVA MUZAKISTA
160 million people around the world listen to anonymous background music, i.e. muzak, every day. Muzak is ”scientifically researched” urban background music. It has a schizophrenic function: it is supposed to be unnoticed and as undramatic as possible. At the same time, it should be stimulative enough, to increase the efforts of workers and shoppers. It is meant to be heard, but not listened to. The film resembles muzak in style. It combines and mixes different types of material (film, video, computer animation…) to underline muzak’s Esperanto-like nature. There is no strict storyline; music plays the key role throughout the film. In fact, many scenes are minimalist music videos. Their visual look is true to muzak’s econimical, wryly surrealistic and sterile spirit. Päivittäin 160 miljoonaa ihmistä ympäri maalimaa
kuulee anonyymia taustamusiikkia (ns. muzakia). Muzak on ”tieteellisesti
tutkittua” urbaania musiikkia, jolla on skitsofreeninen tehtävä.
Sen tulee olla mahdollisimman huomaamatonta ja latteaa, toisaalta sen
tulee stimuloida shoppailijoita tai työntekijöitä liukuhihnalla.
Sitä kuullaan, mutta ei kuunnella. Elokuva muistuttaa tyyliltään
muzakia. Se yhdistelee eri materiaaleja (filmi, video, tietokoneanimaatio…)
korostaakseen muzakin esperantomaista luonnetta. Varsinaista juonellista
tarinaa elokuvassa ei ole, pääosassa on musiikki. Visuaalinen
tyyli noudattaa muzakin taloudellista, kuivan surrealistista ja steriiliä
henkeä.
FUTURO
– TULEVAISUUDEN OLOTILA
A journey back in time to our recent futuristic past. A documentary about the rise and fall of the plastic Futuro house, a "Space Age" utopia that almost came true. The Futuro house, designed by architect Matti Suuronen, was first introduced in 1968 and licenced to 24 different countries. It is both a reflection of the time and a utopian vision of "a new stance for tomorrow." Its Flying Saucer-like elliptic shape reflects the late-60s optimism about the forthcoming conquest of Space. It was believed that mankind was about to enter a New Era in which technology would solve all imaginable problems. “XXXXsitaattilause kerrostaloistaXXXXX” Elokuva muovitalo Futuron noususta ja tuhosta, tarina eräästä
futuristisen lähimenneisyytemme utopiasta, joka melkein toteutui.
Arkkitehti Matti Suurosen vuonna 1968 suunnittelema Futuro-talo oli utopistinen
visio ”tulevaisuuden olotilasta”, joka lisensoitiin 24:ään
eri maahan. Sen lentävää lautasta muistuttava muoto heijasteli
aikansa optimista henkeä ja ajankohtaista kuun valloittamista. Uskottiin,
että ihmiskunta on siirtymässä uuteen aikakauteen, jolloin
teknologia pystyisi ratkaisemaan kaikki kuviteltavissa olevan ongelmat:
”1980-luvulla kokonaisia kerrostaloja tullaan rakentamaan muovista.”
|
|||||||